keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Chapter 1: Kerro minulle mitä tunnet niin näytän sen sinulle
Miten
maailma näyttää niin kirkkaan valoiselta ja sankan pimeältä
samaan aikaan. Kuin vuorovesi meressä, tunteeni valuvat
tunnemyrskyssä aamun ja yön tunteina.
Olenko
tyytyväinen vieläkään. Siihen mitä olen ja mitä voisin olla.
Ihanne minän vertailu verbaalisti tuntuu välillä hankaloisen
vaikealta. Se miten näen muiden ihmisten näkeväni minut, on
välillä kuin veitsenisku sieluuni. Kuin haluisin peittää itseni -
olla näkymätön.
Se
mitä näet, onko se oikea suunta, vai pelkkä merkki
joukkoliikenteessä.
Ihmiset.
Kävelet tai juokset – aina jokainen askel on merkki elostasi, ja
siihen mihin olet menossa. Kuin maratooni juoksu, mitä teet -kun
haluat jotain tunnetta pakoon. Tai eroon.
Pidättäydytkö
vai käveletkö ja kohtaatko suoraan sen mitä edessäsi on. Päätös
on sinun. Vaikka kuinka paljon yrittäisit sivuttaa jonkun asian, oli
se sitten huono kokemus tai hyvänlaatuinen tunne, joudut sen
kohtaamaan elämäsi aikana. Koska aika ei näe valoa tai pimeyttä.
Ajalle riittää rakkaus.
Palaset
pieninä sirpaleina, koitan ne saada yhteen, välillä jokunen pala
ei pääsen kohdalleen yhtä helposti kuin toinen vieressä. Mitä
tapahtuu kun hyväksyy totuuden eikä peitä torjuvuutta.
Onko
oikein kohdata suru vai peittää se.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)