Chapter 1: Kerro minulle mitä tunnet niin näytän sen sinulle

Miten maailma näyttää niin kirkkaan valoiselta ja sankan pimeältä samaan aikaan. Kuin vuorovesi meressä, tunteeni valuvat tunnemyrskyssä aamun ja yön tunteina.

Olenko tyytyväinen vieläkään. Siihen mitä olen ja mitä voisin olla. Ihanne minän vertailu verbaalisti tuntuu välillä hankaloisen vaikealta. Se miten näen muiden ihmisten näkeväni minut, on välillä kuin veitsenisku sieluuni. Kuin haluisin peittää itseni - olla näkymätön.

Se mitä näet, onko se oikea suunta, vai pelkkä merkki joukkoliikenteessä.

Ihmiset. Kävelet tai juokset – aina jokainen askel on merkki elostasi, ja siihen mihin olet menossa. Kuin maratooni juoksu, mitä teet -kun haluat jotain tunnetta pakoon. Tai eroon.

Pidättäydytkö vai käveletkö ja kohtaatko suoraan sen mitä edessäsi on. Päätös on sinun. Vaikka kuinka paljon yrittäisit sivuttaa jonkun asian, oli se sitten huono kokemus tai hyvänlaatuinen tunne, joudut sen kohtaamaan elämäsi aikana. Koska aika ei näe valoa tai pimeyttä. Ajalle riittää rakkaus.

Palaset pieninä sirpaleina, koitan ne saada yhteen, välillä jokunen pala ei pääsen kohdalleen yhtä helposti kuin toinen vieressä. Mitä tapahtuu kun hyväksyy totuuden eikä peitä torjuvuutta.

Onko oikein kohdata suru vai peittää se.

Elämän tarkoitus?

Uni oli kuin savun peittämä mielentila utuisesta baari-illasta, missä teemana oli totaalinen hallusinaatio.

xoxo

----

Mitä kaipaan elämässäni?

Hellyyttä

Rakkautta

Huolenpitoa

Välittämistä

Perustarpeita, mitkä kuuluvat elämään. Miksi koen niin paljon tarvitsevani näitä tarpeita? Onko minussa vihdoinkin puhkeamassa kukka, joka kaipaa säännöllistä huolenpitoa.

----

Olisinko onnellisempi, jos minulla olisi tämä säännöllinen hellyyttä antava henkilö elämässäni. Luulen, että tuolloin huomioni kiinnittyisi seuraavaan seikkaan - mitä haluan elämässäni?

Onko tavoite elämän, niin loppumaton, ettei ikinä ole tyytyväinen, siitä mitä on, missä - ja kenen kanssa?

Sinä yönä en saanut unta. Muistot siitä mitä koimme, rakkaus ja ikävä vierivät palavasti mieleeni. Tuoksu ja hetki. Kuinka saatoinkaan silloin kokea että se on totta. Unelmaa.
Miksi ikävöin häntä, vaikka tiedän hänet. Miksi kaipaan ihmistä, joka ei ole hyväksi minulle. Mikä hänessä ihmisenä tekee minun arvoiseni? Olenko unelmani vanki?
Tuntuu, etten voi koskaan unohtaa rakkauttani sinuun. Olenko menettänyt elämäni rakkauden menettäessäni sinut?

Mikä on järjen ja tunteen ero? Tunnen kuinka kuunvalo ohjaa minua valaisemaan omia tuntemuksiani. Tunnen kuinka muistot meistä seuraavat jokaista hengitystäni. Kuinka saatoin sen olevan totta?

Olen turvassa nyt, ja kukaan ei voi minua satuttaa.
-----
Olen täynnä vihaa. Surua ja pettymyksiä.
Mutten muista ketä kohtaan.
----

Onko rakkautta, jos vihaa on rakkauden ympärillä. Väkivalta. Hyväksikäyttö. Miten näemme enää rakkautta kaiken sen keskeltä. Miksi nukumme, emmekä herää.

Vaikka minulla olisi sinut, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
----
Ihminen ei voi rakastaa, olla lähellä rakastetun ellei hän pysty olemaan sitä yksin oman itsensä kanssa.
----
Tuhat yötä, tuhat unelmaa.
Mikä niistä on sinun?

Surullisuus. Se vyöryää ylitseni kuin lankeamaton syyllisyys. Elämän sanat hävittävät merkityksensä. Kuka olen nyt? Olenko vain menneisyyteni varjo?
Syyllisyys saa liian suuren osan arjessani. Nousen ja laskeudun.
Mistä olen syyllinen?
Siitäkö menetetystä ajastani, persoonallisuudestani.

Sulkeutunut ihminen kätkeää itseensä paljon sanattomia viestejä. Kuka olen, ilman noita viestejä?
Kuinka voi elää ilman tuskaa.

Hetki hetkeltä tunnen katoavani. Olen kuin sisältä kuollut.

Kuitenkin sisässäni on vahvuus, kaikenvoipaisuuden tunne siitä, että olen kaiken vääryyden nähnyt. Onko vahvuus sitä että on kokenut vääryyttä, vai voiko vahvuuden edes kokea ilman vastoinkäymisiä?

Kuinka ihminen voi antaa itselleen anteeksi ja elää siinä hetkessä, ilman noin suurta taakkaa. Miten ihminen voi jättää suuren taakan taakseen ja jatkaa elämäänsä, vahvana mutta itsensä arvokkaana pitävänä yksilönä.